Kodissamme ovat muutenkin kalusteet vaihdelleet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Meillä ei ole suvun perintöhuonekaluja ja kalusteita on ostettu käytettynä tai saatu. Kirjahyllyt teetin Pienessä hyllykaupassa, koska halusin hyllyistä tasan romaanin syvyiset – Lundiassa harmitti hyllyjen syvyys, tilaa meni hukkaan ja hyllyille kertyi pölyä. Olen hyllykaupan hyllystöön todella tyytyväinen. (http://www.pienihyllykauppa.fi)
Ekenäset-sohva, kuva Ikea
Sohvamme ja kaksi nojatuolia ovat Ikeasta ja olen aivan rakastunut niihin. Aiemmin meillä oli sukulaisten vanha 60-luvun sohva. Se oli aikoinaan teetetty jostakin nyt varmasti uhanalaisesta viidakkopuusta ja oli niin jykevä, että muuttomiehetkin kauhistuivat painoa. Sohvan ongelma oli, että rungon sisässä oli tyhjä tila, jonne valui tavaraa: lyijykyniä ja marmorikuulia, mutta myös kaukosäätimiä ja kirjoja. Jouduin kurottamaan käden sohvan uumeniin saadakseni kamat takaisin. Käsi palasi sohvan sisästä polttavana, kirvelevänä ja pienten valkoisten paukamien peitossa. Olen allerginen kaikenlaisille hyönteisenpistoille, joten on pääteltävissä – no, ehkä ei ole hyvä idea miettiä, mitä sohvan uumenissa oikein eli. Kyseinen sohva jätti kammon käytettyjä, pehmustettuja huonekaluja kohtaan.
Kuva omasta arkistostani.
Toisen lapsen sänky on Ikeasta, toisella on kotimainen koivulaveri, jonka ostimme pilkkahintaan kadun toiselta puolelta! Rakastan Ikeaa, mutta en halua, että koko koti on Ikeaa. Valitettavasti Ikea on kokemukseni mukaan lähes ainoa firma, josta saa pieneen kotiin suunniteltuja huonekaluja. Kirjoituspöytäni on makuuhuoneessa, eikä tilaa ole paljon. Olen käynyt läpi varmasti kaikki mahdollisuudet. Kotimaisten valmistajien kirjoituspöydät ovat poikkeuksetta hyvin syviä, vähintään 80 senttiä. Sama koskee vintage-huonekaluja. Ikea on ainoa paikka, josta olen löytänyt 60 senttiä syvän kirjoituspöydän. Ikea tuntuu muutenkin olevan ainoa firma, joka tekee kapeita huonekaluja. Kun lapset nukkuivat vielä samassa huoneessa, tarvittiin kapeat sängyt. Taas kerran kotimaiset kalustevalmistajat tekivät vain leveitä lastensänkyjä, taas kerran kapeita sänkyjä löytyi vain Ikeasta. Muuramen Jolla olisi ollut minusta ihana, mutta 84 senttiä leveänä se olisi ollut liian leveä, kahden lapsensängyn hinnasta puhumattakaan.
Vaikka olen Ikean fani, tiedän ihan hyvin millaisia ongelmia massatuotantoon liittyy. Siksi on vähän hassua, että joidenkin kansalaisten on päästävä valistamaan, miksi Ikeaa pitäisi boikotoida. Siinä vaiheessa kun menemme Ikeaan, olemme yleensä tutkineet muut vaihtoehdot. Esimerkiksi nyt pitäisi saada teinipojan huoneeseen nojatuoli. Isovanhemmilla olisi, mutta he asuvat Savossa. Yhden nojatuolin jo otin roskalavalta, mutta roskalavaryhmässä peloteltiin, että ko talossa tehtiin asbestinpurkua, joten heitin tuolin pois. Oman alueen kierrätysryhmän tsekkaan melkein päivittäin, mutta sopivaa tuolia ei ole tullut myyntiin. Nojatuolin hankkimiseen vaikuttavat tosin myös allergiaseikat sekä vintage-sohvan jättämä öttiäiskammo. Kiusaus kipaista Ikeaan on suuri!
Kuva omasta arkistostani.
Pidän Ikean muotoilusta, mutta lisäksi etuna on helppous. Jopa sohvan sai tuotua tavallisella henkilöautolla. (Ikean kalusteiden kokoaminen on onneksi erityistaitoni.) Tuotteita on helppo katsoa kuvastosta ja ne on helppo saada kotiin. Minulla vaikuttaa myös palvelu: jokin aika sitten kävin Helsingin keskustan huonekaluliikkeessä, mielestäni ihan asiallisesti pukeutuneena. Muita asiakkaita ei ollut, mutta minuun ei kiinnitetty minkäänlaista huomiota, ei edes tervehditty. Myyjillä oli tärkeämpää tekemistä ja tunsin itseni likatahraksi. Ainakin Espoon Ikeassa on ihanan ystävälliset ja avuliaat myyjät!
Taannoin etsin ompelukonepöytää ja ihastuin netissä kotimaisen valmistajan pöytään, johon olisi ollut varaa. Nettisivuilla kerrottiin jälleenmyyjät, mutta näiden sivuilla pöytää ei ollut myynnissä. Laitoin meiliä valmistajalle ja kysyin, missä pöytää myydään. "No kyllä sitä Vepsäläisellä pitäisi olla." Mutta kun ei ollut! Joitakin kalusteita olen jopa tilannut netistä näkemättä huonekalua oikeasti, kun sivut ovat olleet selkeät ja toimitus kätevä. Tuntuu oudolta, ettei valmistaja osaa neuvoa, mistä tuotetta voisi ostaa. Ostamatta jäi.
Salainen unelmani, Askon tamminen Bonanza-sohva!
Ikean vastustajat tapaavat sanoa, että pitäisi ostaa käytettyä, eikä Ikeaa. Käytettyjen kalusteiden ostaminen vaatii kuitenkin aikaa ja harrastuneisuutta. Pitää joko kiertää kierrätyskeskuksia ja vintage-myymälöitä tai haravoida Facebookin kierrätysryhmiä sekä Tori.fi:tä. Kaikilla ei vain ole sellaiseen aikaa – tai kiinnostusta. Meillä on olohuoneessa 60-luvun puukaappi, jonka ostin siksi, että se sattui napsahtamaan Facebookin uutisvirtaan, kun olin koneella. Myynti-ilmoitusten haravoiminen on uuvuttavaa puuhaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti