Askartelukaappi sen sijaan sai epätoivon partaalle. Kaiken kukkuraksi olin karsinut tarvikkeita vain vuotta aikaisemmin, kun kollegani keräsi ompelutavaraa turvapaikanhakijanaisten käsityökerholle. Ei olisi uskonut. Minulla on yksi kaappi täynnä ompelu- ja askartelutavaraa. Siivotessa tuli mieleen, että elän varmaan vielä osittain vanhempainvapaan ajoissa (eihän siitä ole kuin seitsemän vuotta). Silloin oli aikaa kokeilla sitä sun tätä, ja lastenkin kanssa tuli maalattua sekä askarreltua paljon. Nyt työtä tekevänä yh-äitinä aikaa ei vain ole samalla tavalla, joten onko järkeä pitää kaapissa kaikenlaisia tarvikkeita?
Jo aiemmin olen tiedostanut, että heikkouteni alalla kuin alalla ovat kapineet, jotka lupaavat helpottaa arkea ja tekemistä. Olen esimerkiksi ostellut välineitä, joilla saa pujotettu nauhan kujaan – ja silti käytän sinnikkäästi hakaneulaa. Paljon oli vielä kaupan paketissa. Nolotti! Jo aiemmin olen todennut, että kun aikaa askarteluun ja ompeluun ei oikein ole, tekemisen himoa kuvittelee tyydyttävänsä ostamalla ihania tarvikkeita...
Askartelu- ja ompelutarvikkeet ovat rasittavia, koska kategoriaan sisältyy kamalasti minikokoisia esineitä: pikku hakasia, helmiä, nappeja ja niin edelleen. Pidän kierrätysaskartelusta, joten seassa oli kaikenmaailman tilpehööriä kirppiksiltä, roskiksesta ja kadulta. Laatikkokaupalla vanhoja kirjeitä, kouluvihkoja, kiiltokuvia ja mitä lie. Tuskanhiki tuppasi pintaan, kun häärin hilujen keskellä!
Olen oppinut, että marittajan kannattaa varata lähelle paljon vettä. Homma hikoiluttaa ja uuvuttaa, kaapeista tulee pölyä, joka kuivaa kurkkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti